Tietoa kartalla esiintyvistä puista
Lipposen suvun karsikkopuu
Murtovaara, Valtimo
Valtimon Murtovaarassa asuneen Lipposen metsänvartijasuvun karsikkopuu on metsän reunassa aivan pihapiirin ulkopuolella. Yhä elävän,
noin 450-vuotiaan puun vanhimmat kaiverrukset ovat vuodelta 1865. Karsikkopetäjä seisoo vanhan rekireitin varrella, jota myöten vainajat kuljetettiin Sivakkaan ja sieltä Nurmekseen siunattuun maahan. Vanhan kruununmetsätorpan alueella on toiminut Murtovaaran talomuseo vuodesta 1972.
Kunnantalon puu
Valtimon keskusta
Valtimon kunnantalon edessä sijaitsevaa petäjää on käytetty muun muassa ilmoitustauluna, jolla kunnan asioista on tiedotettu. Puun kyljessä on pilkka joka on edelleen täynnä vanhoja nauloja joilla ilmoitukset on aikoinaan kiinnitetty.
P. J. Hannikaisen Laulupuu
Kauppatori, Nurmes
Nurmeksen kaupunki tilasi patsaan säveltäjä P. J. Hannikaisen muistoksi kuvanveistäjä Eva Ryynäseltä ja se pystytettiin kauppatorille vuonna 1984. Muistomerkki on pronssiin valettu kelohonka, jonka kyljessä on Hannikaisen reliefi. Tapaus aiheutti aikanaan kohun, kun kulttuurialan edustajat, mm. Taiteen keskustoimikunta, arvostelivat Ryynäsen suunnitelmaa taiteellisesti köyhäksi.
Nuutisen suvun karsikkopuu
Retuniemi, Juuka
Tämä kuuluisa puu on kuollut ja keloutunut vastikään. Se on ollut saman suvun käytössä jo seitsemän sukupolvea, lähes nykypäivään saakka. Puun ohi kulki aikoinaan tie, jota pitkin vainajat kuljetettiin talvella kirkkomaalle. Nuutisen karsikkopuu on yksi kiinnostavimpia, koska paikalla edelleen asuvat ihmiset tuntevat sen historian hyvin. Sitä ovat käyneet katsomassa monet tutkijat ja toimittajat ja se on tärkeässä roolissa japanilaisen ystävämme Yumi Tanakan karsikkoja käsittelevässä väitöskirjassa.
Timitran piiskuupuu
Timitranniemi, Lieksa
Petäjä on toiminut julkisena rangaistus- ja mestauspaikkana. Se tunnetaan myös säälimättömänä ja julmana muistetun veronkerääjä Simo Hurtan hirttopuuna. 1700-luvun alussa Pielisjärven alueella toiminut Hurtta on tosin hirtetty monessa
muussakin paikassa, tehnyt itsemurhan ja niin edelleen, joten tieto ei ole täysin luotettava.
Tukkijätkän karsikkopuu
Vastuuniemi, Ruunaa, Lieksa
1900-luvun puolivälissä salamaniskusta kuolleen tuntemattoman tukkijätkän muistoksi kuolinpaikka merkattiin ikivanhan tavan mukaisesti puuhun. Puussa erottuu vielä salamaniskemän jälki sekä puun runkoon kirveellä tehty risti ja leimakirveellä lyöty kruunuleima. (lähde: Metsähallitus)
Kyrönniemen merkkipuu
Ruunaa, Lieksa
Kaipaamme lisää tietoa puun alkuperästä. Erään huhun mukaan puuhun liittyy
jonkinlainen tarina pirusta.
1600-luvun karsikkopuu
Musta mäntyjärvi, Lieksa
Puun pilkassa on vuosiluku 1636. Karsikko lienee kuitenkin edelleen käytössä,
vierestä löytyy kaiverrus “Onni 2007”. Puun merkintöjen alkuperästä ei ole
tarkempaa tietoa. Otamme mielellämme vastaan vihjeitä!
Tarkka-ampujan tähystyspuu
Kontiovaara, Lieksa
Tarinan mukaan puun luona oli jatkosodan aikaan ollut neuvostoliittolainen tulenjohtaja antamassa koordinaatteja. Suomalainen tarkka-ampuja oli kuulemamme mukaan pudottanut hänet puusta ampumalla 750 metrin päästä.
Partisaani-iskun uhrien muistopuu
Pieni ritojärvi, Lieksa
Jatkosodan aikainen lakkareissu päättyi traagisesti 30.7.1944, kun neuvostopartisaanit tulittivat Lieksasta lähteneitä, armeijan kuorma-auton lavalla matkustavia marjastajia. Lakkoja oli tarkoitus mennä poimimaan nykyisen Patvinsuon kansallispuiston suurilta soilta. Osa matkustajista kuoli välittömästi. Iskusta hengissä
selvinneet onnistuivat hälyttämään paikalle apua. Isku lienee tehty muistomerkin takaiselta rinteeltä käsin. (lähde: luontoon.fi)
Suomun karsikkopuu
Patvinsuon kansallispuisto, Lieksa
Turusen metsänvartijasuvun karsikkopuu lähellä Suomun luontotupaa Patvinsuon kansallispuistossa. Alue oli aikanaan saamelaisten eränkäyntialuetta. Perimätieto kertoo, että alueelta häädetyt saamelaiset kirosivat paikan ja sanoivat, että uudisasukkaita tulee hukkumaan viereiseen Suomunjärveen. Näin kävikin
useammalle suvun jäsenelle, joiden kuolinaika on merkitty karsikkopuuhun.
Maailmanlopun männyt
Larinsaari, Koitere, Ilomantsi
Koitereen pohjoispuolella sijainneen Lutin tasavallan emäntä Tiina ennusti 1900-luvun alkupuolella, että kun kaikki kolme Larinsaaren suurta mäntyä ovat kaatuneet, tulee maailmanloppu. Kesällä 2020 pystyssä oli vielä kaksi ikiaikaista, käppyräistä keloa. Puut sijaitsevat Larinsaaren itäisessä kärjessä. Lopun merkkien tulkinta puista lienee ollut Lutin Tiinan ennustusta laajempi ilmiö. Myytillisiä tarinoita -kirjasta löytyy seuraava
juttu:
Kerran (kuuluisa noita) Rättäkitti istutti kaksi mäntyä ja sanoi, että jos toinen kaatuu, niin Euran kylä häviää. Toinen mänty on Köyliön kylän häviöksi. Kun mänty kaatui, niin Köyliön kylä paloi. Mutta ei se mänty, joka Euran kylän häviöksi istutettiin, ole vielä kaatunut. (...) Taru kertoo myös ettei sitä saa kirveellä poikki, vaikka kyllä siihen kirves pystyy.
(Myytillisiä tarinoita, toim. Lauri Simonsuuri, SKS 1947)
Karsikkopuu
Pikkuhukka, Lieksa
Puusta ei ole tarkempaa tietoa. Otamme ilolla vastaan vihjeitä!
Käärmekuusi
Ilomantsi
Erikoinen käärmekuusi kasvaa lähes rajalla, lähellä Suomen itäisintä pistettä.
Kopravaaran Ukkopetäjä
Lieksa
Saksalainen ylimetsäneuvos Edmund von Berg matkusti Nurmeksesta Joensuuhun vuonna 1858. Keisarillinen senaatti oli kutsunut hänet arvioimaan Suomen metsien tilaa. von Berg mainitsee Kopravaarassa sijaitsevan, kirjan kansikuvasta selvästi tunnistettavan petäjän kirjassaan “Kertomus Suomenmaan metsistä” erityisen komeana puuna. Hänen raporttiensa seuraksena perustettiin Metsähallitus seuraavana vuonna. Kopravaaran puu rauhoitettiin vuonna 1960 mahdollisesti maanomistajan hakemuksesta, jotta puuta ei hävitettäisi rakenteilla olevan uuden Kajaanintien alta. Tie tekee Ukkopetäjän kohdalla laajan mutkan. Ukkopetäjä tunnetaan myös Sutisen karsikkopuuna entisen Veikko Sutisen tilan mukaan. Puun muhkuraisessa tyvessä näyttäisi olevan umpeen kasvaneita pilkkoja.
(lähde: Heikki Simola, Pohjois-Karjalan luonto 2006)
Papinpetäjä
Mönni, Kontiolahti
Vaikuttavan komea Papinpetäjä sijaitsee Mönnissä Pielisjoen Kalmosaaressa. Paikallinen perimätieto kertoo, että pappi istui muinoin petäjän oksalla ja siunasi saaren kalmistoon haudatut kaatuneet sotilaat. Petäjässä roikkui kaksi kirkonkelloa, jotka sittemmin upotettiin sotasaaliin keralla läheiseen lähteeseen. Tarinan mukaan aarteen voi lunastaa lähteestä taikakeinoin. Petäjän vieressä on “matkamiehen risti”. Papinpetäjää pääsee parhaiten ihailemaan joelta käsin, saaressa on sillan kohdalla yksityispiha.
Puromäen Arhippalan parapetäjä
Liperi
Liperin Puromäen mahtava uhrimänty kaatui pääsiäisen alla vuoden 2020 keväällä. Kaksilatvaisen taikapuun latvojen välissä asusteli tarinan mukaan para, talon emännän valmistama haltia, jonka vartalo oli tehty maitoleileistä ja kädet risuista. Paikallisten kerrotaan tuoneen puuhun hakattuun koloon uhrilahjoja paralle. Uhriksi on käynyt vaikkapa ternimaito, veri tai uudisjauhot, ensimmäiset osuudet uudesta sadosta. Uhraus suoritettiin yön pimeydessä ja siihen kuului esim. seuraavanlainen loitsu:
Tule tänne para parka,
kehräsääri, kehräpää,
keppivarsillas kävele,
kokoa pienikin pisara voiksi,
pieksä piimä sakeaksi,
tuo voita tullessasi,
ole onnellinen ollessasi.
Joensuun Lyseon piiskuupuut
Joensuun keskusta, Lyseon lukion piha, Koskikatu 8
Suomen rikoslaki tunsi piiskarangaistuksen 1890-luvulle saakka. Piiskattavaksi määrätty henkilö sidottiin esimerkiksi puuhun ja hän kärsi rangaistuksensa julkisella paikalla. Joensuussa viimeinen piiskarangaistus annettiin tiettävästi 1870-luvulla. Paikasta ei ole täyttä varmuutta, mutta piiskuupuu saattoi olla jokin nykyisen lyseon pihan kolmesta männystä. Kyseiset männyt tunnetaan piiskuupuun nimellä. Noilta kohdin erkanivat aikanaan tiet Liperin ja Kontiolahden suuntiin. Puista kaksi on keloutunut, mutta yksi on yhä hengissä.
Kuhasalon metsälehmus
Kuhasalon Kalmonniemi, Joensuu
Perimätieto kertoo Kuhasalon metsälehmuksen olleen paikalla jo 1500-luvulla, kun pappismunkki Ilja kulki Liperin kautta Vienaan. Kuhasaloon rakennettiin silloin erämaaluostari eli skiitta, joka autioitui 1580-luvulla savolaisten ja karjalaisten välisten kahakoiden seurauksena. Lopullisesti se hävitettiin polttamalla vuonna 1611. 1800-luvun lopulta peräisin olevan tiedon mukaan luostari sijaitsi lehmuksen vieressä. Iljan käännytysmatkoista on säilynyt seuraava pätkä:
"Vieras tuli Viron takoa, Ilja, pyhän miehen poika,
Pyhä Ilja lnkeristä, Veessä kastoi karjalaiset,
Alkoi kirkkoa kohota Silmät risti riitamiesten,
Säässynätä saaren päähän; Sovitti sotaisan kansan,
Risti miehet mielihyvin, Iljalie ilon saattoi,
Vaimot vastenmielisetkin. Sulosanat Sotkumalle,
Liperille liian hyvät."
Kuhasalon metsälehmus on yksi Sanna Hukkasen ja Inkeri Aulan Metsänpeitto-sarjakuvateoksen päähenkilöistä.
Reijolan metsälehmus
Reijola, Joensuu
Kummitusmainen, ontto, ikivanha metsälehmus sijaitsee Huvikummun
päiväkodin takana Reijolassa.
Revon Sonkajan mänty
Sonkajanranta, Tuupovaara
Vaikuttava, noin 400-vuotias rauhoitettu mänty.
Kaipaamme puusta lisätietoja!
METSÄHAUTAUSMAAT:
Hömmön hautausmaa, Kovero
Kokonniemen kalmisto, Ilomantsi
Pörtsämön erämaakalmisto, Öllölä
Pohjois-Karjalassa on useita metsähautausmaita. Kartallemme niistä on päätynyt vain muutama esimerkki. Muinaiset karjalaiset hautausmaat perustettiin vesistöjen varsille, koska “tuonilmainen” on kuviteltu veden rajaamaksi paikaksi. Hautausmailla on aterioitu vainajien kanssa, vaikkakin sitä on pidetty pakanallisena ja paheksuttavanakin tapana. Vainajat ovat olleet metsähautausmailla samanaikaisesti sekä läsnä että poissa. Ortodoksisen ajattelun mukaan kaikki maallinen katoaa, myös haudat. Metsähautausmailla näkeekin usein katkenneita, jo lähes maatuneita ristejä, jotka on nostettu nojaamaan puiden runkoihin. Metsähautausmailla ei saa vahingoittaa mitään eikä sieltä saa viedä mitään pois. Niillä kasvavat marjat, sienet ja kasvit kuuluvat vainajille. Ilomantsin Kokonniemessä on tunnetun runonlaulaja Simana Sissosen (1786–1848) hautamuistomerkki.
Tuupalan piiskuupuu
Oskola, Kiihtelysvaara
Kylän vanha raipparangaistuspuu. Perimätiedon mukaan männyn luona on rangaistu kylän pikkurikollisia, kuten varkaita. Otamme mielellämme vastaan tarinoita tästä puusta!
Lönnrotin petäjä eli runonlaulaja Kainulaisen uhripuu
Hummovaara, Kesälahti
Petäjän alkuperästä kerrotaan seuraavaa: Mäellä asuvan Kainulaisen suvun nuorukainen kihlautui Kankkulanmäellä Vihtavaarassa Rääkkylän puolella asuvan tyttären kanssa. Sulhanen istutti silloin tämän petäjän ja morsian puolestaan Kankkulanmäelle koivun. Morsian kuitenkin kuoli ja sulhanen nähtiin sittemmin useasti katselemassa petäjän juurelta tuota koivua. Petäjästä tuli Kainulaisen suvun uhripuu, ja myöhemmin tätä Kesälahden Hummovaaralla sijaitsevaa mäntyä on alettu kutsua myös nimellä Lönnrotin petäjä. Kerrotaan, että Juhana Kainulainen lauloi Elias Lönnrotille tämän männyn juurella runojaan – kaikkiaan 2233 säettä vuonna 1828. Juhana Kainulainen, joka oli myös kova metsämies, vei kaadetun karhun pääkallon mäntyyn ja luki samalla pitkät luvut. (lähde: Sanni Seppo ja Ritva Kovalainen)
Kaunolan uhrikoivu
Kitee
Kaunolan puu on koivuksi hämmästyttävän vanha. Paikalliset muistavat vielä vanhemman sukupolven kertoneen, että puulle oli tapana uhrata muunmuassa ensimmäinen ternimaito lehmien poikiessa ja teurastettujen eläinten verta. Puu oli yhden perheen uhripuu ja se sijaitsi viljelyksille menevän tien varressa. Perinne on ilmeisesti lakannut 1900-luvulle tultaessa.
Karttakaappaukset: karttaselain.fi